Päiväkotimaailmasta metallimaailmaan!
Halusin oppia jotain ihan uutta ja löysin itseni onnesta hihkuen metalli artesaani opinnoista.
Kaikki oli uutta. Työntömitta, piste- ja piirtopuikko, ööö, mitä ne on?
No, sitä halusin. Halusin oppia uutta. Kysellä tyhmiä kysymyksiä.
Olla oppilas, en se joka opettaa..D
Ekalla viikolla harjoittelin ahjon äärellä. Pyöreästä piti tehdä kärki.
DNäytti niin helpolta, mutta minun käsissä,
No, ei sitten sinne päinkään.
Olen silti vakuuttunut, että jonain päivänä opin sen.
No, ei sitten sinne päinkään.
Olen silti vakuuttunut, että jonain päivänä opin sen.
Tokalla viikolla piti aloittaa avainhela!
Mun kirous ja opetus!
Armelias puolen millin heitto.
Niitä tuli jokunen tehtyä.
Jouduin säätämään omaa silmän ja käden yhteistyötä,
Samoin kuin kärsivällisyyttä ihan uudelle tasolle.
Tajuntaani sekä iski toki vasta säädellessäni
Kaasuhitsauksen happea ja asetyliiniä.
Onneksi päiväkodista oli jäänyt
Teletappi ideologia,
Uudestaan, uudestaan!
Lopulta sain avainhelani vihdoin valmiiksi,
Opin kaasuhitsauksen ja messinkijuotosten salat.
Seuraava työtä tehdessä, tiedän oppivani asiat
Taas kantapään kautta😉
Mutta työkalut ja laitteet tulee hyvin tutuiksi,
Ei siis hassumpi tapa sekään!
Kommentit
Lähetä kommentti