Kuparia!

Punsselityö kuparista. Alku meni ihmetellessä, mitä punsselia käyttäisi milloinkin. Pikipata ja kuumennus osoittautui hauskaksi puuhaksi. Pikkuhiljaa punsselointi vei mennessään. Vaivuin ikään kuin zen tilaan. Työ valmistuu pikkuhiljaa, luulin olleeni jo valmis, mutta en taidakaan vielä olla. Silmä harjaantuu kokoajan enemmän huomaamaan pieniä virheitä. Kuparin pakotus taas ei ole mun juttu. Keskikohta karkailee jatkuvasti. Kuumentaa pitää kokoajan, enkä saa kuparia tottelemaan minua🤯 Mutta periksi en anna, niistä tulee vielä hienoja👊💪⚒